Hälyharkka hyytävissä Halloween tunnelmissa
Hälytysryhmäläiset Tiina, Lutu, Sonja, Päivi, Maria, Minna ja Marja saapuivat illan hämyssä määrätylle kohtauspaikalle syvällä Etelä-Karjalaisessa metsässä. Laavulle saavuttaessa näkyi jo pitkälle, että jonkunlaiset pippalot on siellä käynnissä - oli kurpitsalyhtyjä, aaveilmapalloja ja muuta halloween-aiheista rekvisiittaa. Täällä vietetään siis etuaikaista Halloweenia!
Laavulla hälyryhmäläisiä oli vastaanottamassa Soile, joka makoili laavun penkillä hieman "tokkuraisen" oloisena. Soile kertoi, että bileitä on pidetty ja nuotioon oli heitetty sieniä, joka oli saanut porukan vähän sekoamaan. Osa oli lähtenyt tonne päin (viittoi oikealle) etsimään sieniä, ja tuolla päin (viittoi vasemmalle) on osa. Yritettiin jututtaa Soilea, että kuinkahan monta on kateissa ja olisiko tuntomerkkejä, mutta Soile ei yhtään osannut vastata, sen verran höpinässä oli itsekin. Sen hän tiesi, että vasemmalle jos lähtee, niin se porukka pelkää kaikkia teknologisia laitteita, niinku puhelimia ja gps-laitteita, kovia ääniä ja eläimiä. Niin ja tennismailoja.
Hälyryhmäläiset teki toimintasuunnitelman - laavulta oikealle lähteneitä lähtee etsimään koirapartio Minna & Fuuka ja apparina Marja, koska siellä ei pelätä eläimiä. Vasemmalle puolelle tehdään taas etsintäketju, jossa on mukana loput ja sovittiin, että Tiina jää laavulle johtopaikalle. Onneksi syystä tai toisesta bilettäjät oli printtailleet alueen maastokarttoja, joissa oli piirrelty valmiiksi etsintäalueiksi sopivia rajoja. Mistä näistä hippiveikoista tietää, olisivatko ajatelleet merkkaavansa hyvät sienipaikat karttoihin? Kun tutkailtiin ketjuetsinnällä kartoitettavaa aluetta kartalta tarkemmin, huomattiin kartalla mielenkiintoisia merkintöjä - siellä oli viimeisimpiä mahdollisia havaintoja ruksittu karttapohjaan. Tämä luonnollisesti ohjasi etsintäsuunnitelman tekoa.
Etsijät lähtivät matkaan kahdelle eri alueelle yhtä aikaa. Ilman tekniikkaa suunnistava etsintäketju luotti Lutun suunnistustaitoihin perinteisellä kartta + kompassi -menetelmällä ja nojasi Lutun kulkemaan reunaan. Todettiin kulkiessa, että pimeässä ja suurelta osin tiheikköisessä metsässä olisi etsijöiden välin oltava vain muutama metri varman etsintätuloksen takaamiseksi, mutta tällä kertaa oli sovellettava tilanteen mukaan. Maria merkkasi toisessa reunassa vessapaperilla kuljettua reittiä.
Kummituksia löytyi pitkin metsiä ja jotkut niistä jopa heräsivät henkiin, kun etsintäporukka tuli paikalle. Saateltiin kummitukset takaisin laavulle, jossa oli tarjolla kuumat kaakaot kermavaahdolla ja vaahtokarkkeja.
Kiitokset järjestelyporukalle Soile, Anu ja Sanna!
