Jenni tuli pitämään Saimaan Pelastuskoirille jälkikoulutusviikonlopun jo ties kuinka monetta kertaa. Ainakin kolmatta, ellei neljättä tai peräti viidettä :-) Yriteltiin muistella Jennin kanssa, kuinka monta kertaa hän on Etelä-Karjalan metsiä kolunnut meidän kanssa, mutta kukaan ei muistanut!
Koirakkoja koulutukseen osallistui kuusi ja kuunteluoppilaina ilman koiraa oli kolme yhdistyksen jäsentä. Koirakoiden taso oli aivan vasta-alkajasta Virta-tarkastukseen pyrkivään asti.
Lauantaina aloitimme aamupäivällä käymällä läpi kaikkien koirakoiden nykytilanteen ja mikä koetaan haasteena eli mihin tarvittaisiin apua.
Ensimmäiset harjoitukset tehtiin niin, miten jokainen normaalisti tekisi jälkitreenin, jotta Jenni pääsi kiinni kunkin koirakon työskentelytapaan ja mahdolliseen ongelmaan.
Kokeneemmille koirakoille oli Jenni ja Tiia järjestäneet "källin" eli he poistuivat mukamas tekemään jälkeä ja sen annettiin vanheta useita tunteja. Sitten koirakot laitettiin tarkastamaan aluetta ja molemmilla koirilla jälki nousikin. Vasta harjoituksen jälkeen selvisi, että oikeasti Jenni oli käynyt tekemässä jäljet iltalenkillä koiriensa kanssa edellisenä iltana ja he olivat vaan huijatakseen käyneet hengailemassa syrjemmässä hetken ajan :-) Tämä harjoitus pisti ainakin allekirjoittaneen miettimään sitä, miten paljon omat olettamukset vaikuttavat työskentelyyn ja sitä kautta väistämättä myös sinne hihnan päähän. Se kyllä myös buustasi luottamusta koiran osaamiseen!
Lounaan jälkeen vaihdoimme toiseen paikkaan ja pystytimme leirin pienen hiekkakuopan pohjalle. Harjoitukset jatkuivat Jennin aamupäiväisten havaintojen ohjaamana. Osalle alettiin rakentaa esineilmaisua, toisille tehtiin kulmatyöskentelyä jne.
Lauantain sää oli sateinen, mutta hymy ei hyytynyt kenelläkään koko pitkänä päivänä. Kosteassa kelissä on kuitenkin se hyöty, että jälkien ajaminen on koirille helpompaa kuin rutikuivassa ja tuulisessa kelissä - ja myös hirvikärpäset pysyy poissa!
Sunnuntai alkoi hieman kuivemmissa merkeissä kuin lauantai, mikä tarkoitti sitä, että hirvikärpäsiä piisasi!
Jatkoimme harjoituksia siitä, mihin edellispäivänä oltiin päästy. Osalle tehtiin jäljet jo vanhemaan iltapäivää ajatellen ja muille tehtiin mm. esineilmaisun viemistä metsään.
Iltapäivän jännitysnäytelmä koettiin, kun yht'äkkiä mutkan takaa kaahaa pakettiauto paikalle metsästäjät kyydissä. Selviää, että käynnissä on karhujahti ja koira on ajamassa karhua meitä kohti! Kun näemme mihin suuntaan metsästäjät painuvat aseineen karhua vastaan, tajuamme, että olimme juuri hetki sitten kyseisellä pläntillä Papun ja Minnan jälkeä ajamassa!
Myönnettäköön, että tieto toi tietyn jännityksen kaikkien olemukseen, varsinkin kun metsästäjät kaahasivat edestakaisin useamman kerran. Käytiin läpi edellisenä päivänä havaittu karhun jätös ja samana päivänä hiekkatieltä bongattu jälki, että missä ne olivatkaan ja missäs ne meidän tallomat jäljet nyt meneekään.
Koska meitä ei kuitenkaan käsketty pois alueelta, tehtiin autojen vieressä esine-etsintäharjoitukset loppuun ja jäimme odottelemaan lisätietoja. Toki paikallisen alueen metsästysseuran puheenjohtajaan, sekä alueen suurpetoyhdyshenkilöön oltiin samantein yhteydessä. Lopulta metsästäjiltä tuli tieto, että karhu on pois alueelta ja koira oli vaihtanut hirven jälkeen. Saatoimme siis jatkaa harjoitukset loppuun.
Sunnuntain päätteeksi kävimme vielä loppuyhteenvedon päivien annista läpi ja palaute oli kiittävää. Kaikki kokivat saaneensa uutta oppia ja ajatuksia, sekä kokivat koulutuksesta olleen hyötyä. Hyvän mielen viikonloppu kaiken kaikkiaan!
Teksti: Maria Hannelin
Kuvat: osallistujat
Hälytysryhmäläiset Tiina, Lutu, Sonja, Päivi, Maria, Minna ja Marja saapuivat illan hämyssä määrätylle kohtauspaikalle syvällä Etelä-Karjalaisessa metsässä. Laavulle saavuttaessa näkyi jo pitkälle, että jonkunlaiset pippalot on siellä käynnissä - oli kurpitsalyhtyjä, aaveilmapalloja ja muuta halloween-aiheista rekvisiittaa. Täällä vietetään siis...
