Pelastuskoiralajit

Sapekossa koulutetaan koiria pääsääntöisesti kolmeen eri lajiin: hakuun, jälkeen ja rauniotyöskentelyyn

Haku

Hakukoira etsii ilmavainuisesti. Se seuraa ilman mukana kulkeutuvaa ihmisen hajua ja käy läpi laajoja maastoalueita nopeasti ja järjestelmällisesti. Koira liikkuu vapaana ja etsii hajun lähteen, eli kadonneen ihmisen. 

Kun koira löytää henkilön, se ilmaisee löydön ohjaajalleen. Hyväksyttyjä ilmaisutapoja on haukku, rullailmaisu ja kertova ilmaisu.  

Haukkuvassa ilmaisussa koira haukkuu löydetyn luona niin kauan, että ohjaaja pääsee paikalle. 

Rullailmaisussa koira ottaa suuhunsa rullan ja tulee se suussaan ohjaajansa luo, joka kytkee koiran liinaan ja koira johdattaa ohjaajan takaisin löydetyn luo. 

Kertovassa ilmaisussa koira palaa ohjaajan luo ja kertoo löydöstään opetetulla tavalla, esimerkiksi hyppäämällä vasten tai haukahtamalla. Tämän jälkeen koira johdattaa ohjaajan löydetyn luo. Koira voidaan kytkeä liinaan näytön ajaksi (kuten rullailmaisussa), tai se voi kulkea vapaana löydetyn ja ohjaajan väliä, kunnes ohjaaja on päässyt perille.

Haku sopii hyvin laajojen alueiden tutkimiseen, koska koira pystyy kattamaan suuren alueen lyhyessä ajassa. Maastoetsinnässä koiran tulee jaksaa työskennellä jopa useita tunteja.

Jälki

Jälkikoira työskentelee maavainuisesti eli nenä maassa. Kun ihminen kulkee maastossa, hänen jälkeensä jää hajujälki. Se syntyy, kun kasvit katkeavat askelten alla ja maahan jää hajuja ihmisestä ja hänen vaatteistaan. Jälkikoira seuraa tätä jälkeä oikeaan suuntaan ja poikkeamatta siltä.

Jälkityöskentelyyn kuuluu kolme osaa: jäljen löytäminen ja nosto, jäljen ajaminen ja jäljellä olevien esineiden ilmaiseminen. 

Kun jälki on nostettu, koira seuraa sitä jäljen etenemissuuntaan eli koira pystyy päättelemään mihin suuntaa ihminen on kulkenut. Tämä voi kuulostaa uskomattomalta, mutta se on evoluution tulosta: jos susi jäljestäisi saaliseläintä poispäin sen todellisesta sijainnista, kuolisi se pian nälkään. Koirat pystyvät siis haistamaan mikä suunta on vanhempi ja mikä tuoreempi. 

Useimmiten koira on kytkettynä jäljestysliinaan. Se on 10–15 metriä pitkä ja maastossa hyvin liukuva liina. Koira voi työskennellä myös vapaana. Jälkikoiran on oltava maltillinen ja sitkeä puurtaja, jota ei saa häiritä reitillä olevat muut jäljet tai eläimet. Jos kadonnut on pudottanut jäljelle tavaroita, kuten hanskan, kännykän tai nenäliinan, koira löytää ne ja ilmaisee ne ohjaajalle esimerkiksi istumalla esineen eteen.

Jälkikoira voidaan kouluttaa työskentelemään kahdella tavalla. Tavallisessa jäljessä koira seuraa mitä tahansa ihmisen tekemää jälkeä, jonka se löytää. Tunnistusetsinnässä koiralle annetaan etsittävän henkilön lähtöhaju. Koira erottelee hajun ja seuraa vain sitä jälkeä, jonka lähtöhajun se on saanut. Muut ihmiset, joiden jäljet risteävät reitin kanssa, eivät johda koiraa harhaan. Tunnistusjäljestä on siksi hyötyä erityisesti paikoissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä.

Rauniotyöskentely

Rauniokoirat koulutetaan etsimään sortuneiden rakennusten tai muiden raunioiden alle jääneitä eloonjääneitä. Rauniotyöskentely on erilaista kuin maastoetsintä. Koiran on liikuttava epävakailla ja vaihtelevilla alustoilla, ja sen on kestettävä melua, pölyä ja levottomia olosuhteita. Hajut myös kulkeutuvat raunioilla eri tavalla kuin maastossa ja koirien on opittava paikallistamaan ihmisen haju tarkasti ja ilmaistava tarkka paikka mistä voimakkain haju tulee. 

Rauniokoirat kuuluvat poikkeusolojen varautumiseen. Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistyksissä niitä koulutetaan yhdessä pelastusviranomaisten kanssa, ja koulutetut koirakot voidaan sijoittaa kunnan väestönsuojeluorganisaatioon. Rauniokoiria on Suomessa vielä vähän, joten uusia tekijöitä tarvitaan.